Kuka on Marika Meri?

Kuva: Vinyl Photography www.vinylphotography.fi

Olen vuonna 1992 syntynyt nainen. Asuin ensimmäiset 19 vuotta Vantaalla Tikkurilassa. Perheeseeni kuuluu vanhempieni lisäksi kaksi nuorempaa sisarusta. Elämässäni olen ehtinyt Vantaan lisäksi asumaan Turussa ja nykyisin Helsingissä. Kouluni olen käynyt pääasiassa Vantaan puolella. 

Muutettuani 19-vuotiaana omilleni, elämääni ilmestyi pian Väinö. Hän on Jackrusselinterrierin ja Ranskanbulldoggin sekoitus – Frenchrussel. Hän on kulkenut mukanani vuodesta 2011 lähtien ja avasi sisälläni piilenneen koirafanituksen. Elämässäni on ollut mukana myös toinen eläinystävä, Sipi. Hän oli poisnukkuessaan 17-vuotias Parta-agama ja hänelle jaoin lapsena salaisuuksiani. Kovin tärkeitä ovat molemmat eläinystäväni olleet ja he ovat tuoneet minulle paljon seuraa introvertille luonteelleni. Olen aina pitänyt yksin puuhastelusta ja parasta on ollut laittaa nuorena joku hyvä CD soimaan unohtuen moneksi tunniksi maalausvälineiden keskelle. Omissa taidetöissäni olen siellä maailmassa minkä piirrän ja huomaan usein ilmeileväni samalla tavalla mikä teokseni tunnelma on. Olen myös todella usein luovimmillani iltaisin ja öisin, en siis todellakaan ole aamuihminen – henkeen ja vereen yökyöpeli.

Vuosi 2001 – Minä ja Sipi

Harrastukseni ovat pysyneet melko samana koko ikäni, piirrän, maalaan ja pelaan edelleen. Videopelimaailma on minulle myös yksi tapa rentoutua, johon uppoudun mielelläni tunneiksi. Muistan saaneeni tokaluokkalaisena lahjaksi Super Mario World 2: Yoshi’s Islandin ja esitin olevani kipeä, jotta pääsin pelaamaan tätä peliä. En ehkä koskaan ollut lukutoukka, joten minulle on aina sopinut sellaiset opiskelut joissa tehdään käsillä itse – toisin sanoen käytännönläheinen opiskelu. Rakastan nähdä kätteni jäljen ja kaipaan nähdä tuloksen heti. Olen myös tarkka työssäni ja minun on täytynyt opetella päästämään ajoissa irti, muuten sokeudun tekemisilleni ja taiteestani ei tule koskaan valmista. Jos joku taidetyöni ei ole minua heti miellyttänyt, ajattelen tekeväni sen seuraavalla kerralla paremmin. Näin olen yleensä tehnytkin ja rakastan nähdä kehitykseni, mitä esimerkiksi olen saavuttanut jopa vain vuodessa. 

Kuva: Otto Janhukainen – Assembly Summer 2018

Ihmisenä olen myös hieman kunnianhimoinen ja olen ollut aina myös vähän kilpailuhenkinen. Vanhimpana lapsena tuli helposti nuorempien sisarusten kanssa kisailtua ja sama on siirtynyt myöskin urheiluharrastuksiin. Olen elämäni aikana harrastanut jalkapallokerhoa, koripalloa, salibandya, nykytanssia, judoa ja roller derbyä. Olen näissä urheilulajeissa kilpaillut ja esiintynyt myöskin peruskouluaikoina kuoron kanssa. Olen nauttinut siitä, että olen saanut kokeilla rajojani ja mihin pystyn. Esimerkiksi judossa saavutin ensimmäisissä kisoissani alempien vyöarvojen aluemestaruuden. Nykyään yritän vähän suojella käsiäni, enkä uskalla lähteä rajuihin lajeihin rymyämään, mutta haen sitä samaa fiilistä yrittämisestä. On mahtava fiilis rikkoa omia ennätyksiä ja toteuttaa haaveita.

Visual Meri on omanlainen kunnianhimoinen projektini. Yritän myös usein kysyä itseltäni, kuinka voisin tulla paremmaksi joka päivä?

Yritystarina Visual Meri

Olen valmistunut kuva-artesaaniksi 2011 Vantaan ammattiopisto Variasta. Opinnäytetyökseni tein lasten tehtäväkirjan, joka keräsi vuolaasti kehuja opettajien keskuudessa. Minua kehotettiin julkaisemaan kyseinen kirjanen, mutta monen kuukauden pakertamisen jälkeen olin niin väsynyt näkemään koko tuotosta, joten asia hautautui moneksi vuodeksi. Minulla ei ollut siihen aikaan tarpeeksi tietoa tai motivaatiota lähteä viemään asiaa eteenpäin, enkä uskonut pärjäävänikään. Muutamia kappaleita sain myytyä lähipiirilleni, taittelin ja nidoin ensimmäiset versioni käsin.

Opinnäytetyö Vantaan ammattiopisto Varia 2011

Silloinen elämäni vei Turkuun, valmistumisen jälkeen työttömyys uudessa kaupungissa ei varsinaisesti ruokkinut luovuutta. Päätin puolen vuoden työttömyyden jälkeen ryhtyä koulunkäyntiavustajaksi työelämävalmennuksen kautta ja ajan kanssa päädyin opiskelemaan leipuri-kondiittoriksi. Siskoni oli opiskellut alaa ja se vaikutti ”ihan kivalta”. Sattuman kautta sain kuitenkin työtarjouksen vakituisesta työpaikasta graafisena suunnittelijana paikallisesta kiinteistövälitystoimistosta, jossa olin ollut työharjoittelussa kouluaikana. Tein heille myös freelancerina hommia, joten jossain vaiheessa he ehdottivat minun ryhtyvän kokoaikaiseksi suoraan heille. Leipuri-kondiittorin opinnot jäivät tyystin kesken ja siirryin täysipäiväiseksi graafikoksi.

Turku – Leipuri-kondiittori opinnot – 2012

Elämä meni eteenpäin ja tilanteet muuttuivat, kaipasin takaisin pääkaupunkiseudulle. Irtisanouduin työstäni graafikkona ja pakkasin 55 neliön kaksioni muuttoautoon, joka suuntasi Helsinkiin. Sain vinkin työpaikasta rakennusalalla, jossa hyvä ystäväni oli ollut assistenttina. Tarvitsin minkä tahansa työpaikan, jotta pystyin asettumaan aloilleni Helsingin Alppiharjuun. Allekirjoitin työsopimuksen ja vuokrasopimuksen samana päivänä, mieletön tuuri!

Yhtäkkiä vuodet vierivät ja olin pysynyt rakennusalan assistenttina useita vuosia, unohduin siihen työpaikkaan. Aikaa kului ja olin alkanut myös pikkuhiljaa piirtelemään, koko ajan huomaamattani enemmän. Perustin piirtämistä varten Instagram tilin ja osallistuin Inktober-haasteeseen vuonna 2018, sillä sain pientä näkyvyyttä ja seuraajiakin alkoi ilmestyä. Tilini oli silloin Merituulia_art. Silloinen Inktober teokseni julkaistiin myös Nörttitytöt blogissa, jossa oli muitakin saman sosiaalisen median yhteisön jäsenien töitä – se tuntui todella mukavalta. Seurasin muita suomalaisia artisteja ja heidän kauttaan sain tiedon taidekujatoiminnasta, jossa pienet (ja vähän isommatkin) taiteilijat käyvät erilaisissa tapahtumissa myymässä tuotteitaan. Liityin siihen liittyvään Discord-serveriin ja huomasin yhtäkkiä olleeni mukana ryhmätilauksessa puisista avaimenperistä. Kun sain ensimmäiset avaimenperät käteeni aloin myymään niitä lähipiirilleni, vastaanotto oli hyvä ja olin todella ylpeä tekemästäni työstä. Samainen ystäväni, jonka jalanjäljissä pääsin silloiseen työpaikkaani rakennusalalla, oli ajan kanssa rakentanut itselleen hienon sivutoimisen uran valokuvaajana Vinyl Photography nimisessä yrityksessä. Olimme paljon tekemisissä ja hän kannusti minua kovasti perustamaan toiminimen maaliskuussa 2019. Jahkailin ja koin asian hankalaksi sekä työlääksi, mutta samalla ihailin ystäväni aikaansaannoksia luovalla alalla. Asia jäi siis sikseen.

Vuodenvaihteessa 2018-2019 vaihtui työpaikkakin uuteen, halusin lähemmäs graafista alaa ja päädyin tulostimien pariin töihin. Kumppanini kannusti minua kovasti taideharrastuksessani, kun keväällä 2019 olin hankkinut pitkään haaveilemani iPad Pron, johon olin säästänyt rahaa kuukausia ja jolla opettelin piirtämään uudelleen digitaalisesti. Aikaisemmin minulla oli vain 12 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani saama vanha Wacom-piirtopöytä, jonka ajurit olivat jo vuosia sitten kadonneet internetin syövereihin. Opettelin aktiivisesti käyttämään iPadia, katsoin tutoriaaleja YouTubesta ja rupesin ottamaan välineitä omakseni.

Lokakuussa 2019 minuun iski jokin, kesä oli ohi ja illat olivat jo pimeät. Kaipasin muutosta. Perustin harkiten, mutta silti hetken mielijohteesta toiminimen. Olin miettinyt jo nimeä, halusin sen liittyvän omaan nimeeni. Halusin myöskin nimeni toimivan sekä Suomeksi että Englanniksi, joten Visual Meri tuntui todella sopivalta. Monen nimiehdotuksen kuoppasin, mutta tämä kolahti. Muutaman päivän päästä toiminimen perustamisesta, kolahti postiluukusta viralliset paperit toiminimestäni. Tuntui ihan absurdilta saada paperit omasta yrityksestä käteeni ja asia konkretisoitui.

Yhtäkkiä huomasin etsiväni kirjanpitäjää, sitten rupesinkin tilailemaan tarroja ja jostain tupsahti myös ensimmäinen verkkokauppani. Tilauksia alkoi tulemaan, perustin lisää sosiaalisen median tilejä yritykselleni, loin nettisivun ja piirsin lisää tarroja. Osallistuin myös muutamiin myyjäisiin ja Jouluinen taidekuja Helsingin Tiivistämöllä joulun alla 2019 sinetöi haluni jatkaa. Myin mielettömän määrän tuotteitani ja sain pelkkää kiitosta töistäni. Alkuvuodesta 2020 aloitin hyväntekeväisyyskampanjan Australian metsäpalojen tueksi ja myin koala-tarroja lahjoittaen kaikki tuotot Australiaan. Sain siitä paljon näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Brändini kasvoi koko ajan tasaisesti ja vahvasti.

Myymilläni tuotteilla olen mahdollistanut uusien tuotteiden tilaamisen ja laitteistojeni päivityksen. Uusimpana hankintana ostin Cricut Maker tarraleikkurin Saksasta, joka malttamattomana odottaa päästäkseen tekemään verkkokauppaani uusia ihania tarroja. Tämä ei olisi ollut koskaan mahdollista ilman ihania asiakkaitani, jotka ovat tämän kaiken minulle mahdollistaneet. Kaikista eniten aikaa kehityksestäni on vienyt asioiden tekemisen jahkailu, sen jälkeen asiat menivät todella nopeasti eteenpäin. Jos harkitset oman toiminimen perustamista, suosittelen ehdottomasti tekemään sen.

Näin Visual Meri syntyi – pitkään kypsyen, mutta silti aika yllättäen. Tulen tässä blogissa pohtimaan arkeani yrittäjänä ja suosittelen sinulle aiheeseen liittyviä resursseja, jotta sinun matkasi yrittäjäksi olisi entistä helpompi!