Yritystarina Visual Meri

Olen valmistunut kuva-artesaaniksi 2011 Vantaan ammattiopisto Variasta. Opinnäytetyökseni tein lasten tehtäväkirjan, joka keräsi vuolaasti kehuja opettajien keskuudessa. Minua kehotettiin julkaisemaan kyseinen kirjanen, mutta monen kuukauden pakertamisen jälkeen olin niin väsynyt näkemään koko tuotosta, joten asia hautautui moneksi vuodeksi. Minulla ei ollut siihen aikaan tarpeeksi tietoa tai motivaatiota lähteä viemään asiaa eteenpäin, enkä uskonut pärjäävänikään. Muutamia kappaleita sain myytyä lähipiirilleni, taittelin ja nidoin ensimmäiset versioni käsin.

Opinnäytetyö Vantaan ammattiopisto Varia 2011

Silloinen elämäni vei Turkuun, valmistumisen jälkeen työttömyys uudessa kaupungissa ei varsinaisesti ruokkinut luovuutta. Päätin puolen vuoden työttömyyden jälkeen ryhtyä koulunkäyntiavustajaksi työelämävalmennuksen kautta ja ajan kanssa päädyin opiskelemaan leipuri-kondiittoriksi. Siskoni oli opiskellut alaa ja se vaikutti ”ihan kivalta”. Sattuman kautta sain kuitenkin työtarjouksen vakituisesta työpaikasta graafisena suunnittelijana paikallisesta kiinteistövälitystoimistosta, jossa olin ollut työharjoittelussa kouluaikana. Tein heille myös freelancerina hommia, joten jossain vaiheessa he ehdottivat minun ryhtyvän kokoaikaiseksi suoraan heille. Leipuri-kondiittorin opinnot jäivät tyystin kesken ja siirryin täysipäiväiseksi graafikoksi.

Turku – Leipuri-kondiittori opinnot – 2012

Elämä meni eteenpäin ja tilanteet muuttuivat, kaipasin takaisin pääkaupunkiseudulle. Irtisanouduin työstäni graafikkona ja pakkasin 55 neliön kaksioni muuttoautoon, joka suuntasi Helsinkiin. Sain vinkin työpaikasta rakennusalalla, jossa hyvä ystäväni oli ollut assistenttina. Tarvitsin minkä tahansa työpaikan, jotta pystyin asettumaan aloilleni Helsingin Alppiharjuun. Allekirjoitin työsopimuksen ja vuokrasopimuksen samana päivänä, mieletön tuuri!

Yhtäkkiä vuodet vierivät ja olin pysynyt rakennusalan assistenttina useita vuosia, unohduin siihen työpaikkaan. Aikaa kului ja olin alkanut myös pikkuhiljaa piirtelemään, koko ajan huomaamattani enemmän. Perustin piirtämistä varten Instagram tilin ja osallistuin Inktober-haasteeseen vuonna 2018, sillä sain pientä näkyvyyttä ja seuraajiakin alkoi ilmestyä. Tilini oli silloin Merituulia_art. Silloinen Inktober teokseni julkaistiin myös Nörttitytöt blogissa, jossa oli muitakin saman sosiaalisen median yhteisön jäsenien töitä – se tuntui todella mukavalta. Seurasin muita suomalaisia artisteja ja heidän kauttaan sain tiedon taidekujatoiminnasta, jossa pienet (ja vähän isommatkin) taiteilijat käyvät erilaisissa tapahtumissa myymässä tuotteitaan. Liityin siihen liittyvään Discord-serveriin ja huomasin yhtäkkiä olleeni mukana ryhmätilauksessa puisista avaimenperistä. Kun sain ensimmäiset avaimenperät käteeni aloin myymään niitä lähipiirilleni, vastaanotto oli hyvä ja olin todella ylpeä tekemästäni työstä. Samainen ystäväni, jonka jalanjäljissä pääsin silloiseen työpaikkaani rakennusalalla, oli ajan kanssa rakentanut itselleen hienon sivutoimisen uran valokuvaajana Vinyl Photography nimisessä yrityksessä. Olimme paljon tekemisissä ja hän kannusti minua kovasti perustamaan toiminimen maaliskuussa 2019. Jahkailin ja koin asian hankalaksi sekä työlääksi, mutta samalla ihailin ystäväni aikaansaannoksia luovalla alalla. Asia jäi siis sikseen.

Vuodenvaihteessa 2018-2019 vaihtui työpaikkakin uuteen, halusin lähemmäs graafista alaa ja päädyin tulostimien pariin töihin. Kumppanini kannusti minua kovasti taideharrastuksessani, kun keväällä 2019 olin hankkinut pitkään haaveilemani iPad Pron, johon olin säästänyt rahaa kuukausia ja jolla opettelin piirtämään uudelleen digitaalisesti. Aikaisemmin minulla oli vain 12 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltani saama vanha Wacom-piirtopöytä, jonka ajurit olivat jo vuosia sitten kadonneet internetin syövereihin. Opettelin aktiivisesti käyttämään iPadia, katsoin tutoriaaleja YouTubesta ja rupesin ottamaan välineitä omakseni.

Lokakuussa 2019 minuun iski jokin, kesä oli ohi ja illat olivat jo pimeät. Kaipasin muutosta. Perustin harkiten, mutta silti hetken mielijohteesta toiminimen. Olin miettinyt jo nimeä, halusin sen liittyvän omaan nimeeni. Halusin myöskin nimeni toimivan sekä Suomeksi että Englanniksi, joten Visual Meri tuntui todella sopivalta. Monen nimiehdotuksen kuoppasin, mutta tämä kolahti. Muutaman päivän päästä toiminimen perustamisesta, kolahti postiluukusta viralliset paperit toiminimestäni. Tuntui ihan absurdilta saada paperit omasta yrityksestä käteeni ja asia konkretisoitui.

Yhtäkkiä huomasin etsiväni kirjanpitäjää, sitten rupesinkin tilailemaan tarroja ja jostain tupsahti myös ensimmäinen verkkokauppani. Tilauksia alkoi tulemaan, perustin lisää sosiaalisen median tilejä yritykselleni, loin nettisivun ja piirsin lisää tarroja. Osallistuin myös muutamiin myyjäisiin ja Jouluinen taidekuja Helsingin Tiivistämöllä joulun alla 2019 sinetöi haluni jatkaa. Myin mielettömän määrän tuotteitani ja sain pelkkää kiitosta töistäni. Alkuvuodesta 2020 aloitin hyväntekeväisyyskampanjan Australian metsäpalojen tueksi ja myin koala-tarroja lahjoittaen kaikki tuotot Australiaan. Sain siitä paljon näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Brändini kasvoi koko ajan tasaisesti ja vahvasti.

Myymilläni tuotteilla olen mahdollistanut uusien tuotteiden tilaamisen ja laitteistojeni päivityksen. Uusimpana hankintana ostin Cricut Maker tarraleikkurin Saksasta, joka malttamattomana odottaa päästäkseen tekemään verkkokauppaani uusia ihania tarroja. Tämä ei olisi ollut koskaan mahdollista ilman ihania asiakkaitani, jotka ovat tämän kaiken minulle mahdollistaneet. Kaikista eniten aikaa kehityksestäni on vienyt asioiden tekemisen jahkailu, sen jälkeen asiat menivät todella nopeasti eteenpäin. Jos harkitset oman toiminimen perustamista, suosittelen ehdottomasti tekemään sen.

Näin Visual Meri syntyi – pitkään kypsyen, mutta silti aika yllättäen. Tulen tässä blogissa pohtimaan arkeani yrittäjänä ja suosittelen sinulle aiheeseen liittyviä resursseja, jotta sinun matkasi yrittäjäksi olisi entistä helpompi!